Ai nii, unohinki kertoo, kui mä tipuin ponin seläst viime tiistaina.. NO, ridasin semmosel nuorel, melko "uudel" ponil meijän tallil. Mentii pellolle, ja kelasin et se on ollu siel aikasemmin, ku turvallisuus syistä se ois totutettu sinne, mut ei. Eli se oli ihan kevät-virkeenä siellä pellolla ekaa kertaa elämässään. No, emmä paljoo enempää odottanukkaa ku mitä kävi.. Se oli letkasa neljäs poni viidestä ponista, ja veti ainaki aluks kauheeta prinssiravia. Sen etujalat nous vähän ylimaallisesti, mut sain sen rauhoteltuu. Tälleen kävi aluks aina ku nostin ravin. Sit jossai kohti pellon kauimmaisessa nurkassa ku ravailtiin, ni näin et tuolta tulee möykkäävii pyöräilijöit, mut ei hätää ku Rusina näkee ne ja mentiin rauhassa ohi. Sitten kuitenki heti ku Rusina oli selkä niihin päin, ni se sai kauheen pukkikohtauksen ja lähti paniikkilaukkaa eteenpäin. Se on semmosta epätasasta kiitolaukkaa.
Siinä sitte päätin, että pysyn seläs, mut horjahdin jossai vaiheessa kummiski ponin kyljelle, silleen et jalat oli suoraa eteenpäin sen kaulan sivuilla, molemmat jalat ponin ympärillä kuitenki. Keskivartalo siinä kuitenki roikku sivussa, kädet suorana ku yritin pitää kiinni. Tajusin, et Rusinahan ei oo pysähtymässä, ja päästin sit vaa irti. Tiiätkö sen tunteen, ku kiidät eteenpäin 50-60 km/h ja päätät vaa päästää irti ja tipahtaa? Siltä se tuntu. En onneks kuitenkaa tullu pää edellä, niinku yks toinen tyttö sit siinä joukkohysteriassa ;D
Että silleen.. Let the sun shine, baby<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti